Tänään olivat isäni isoäidin hautajaiset. Oikeastaan sen suremisen keskellä oli hyvääkin; se oli ensimmäinen kerta yli seitsemään vuoteen, kun suku kokoontui noin suurella joukolla yhteen. Sain luotua kontakteja pikkuserkkuihini ja keskustelun siivet saivat lentää isäni serkkujen(ja muiden sukulaisten) kanssa.
Tästä ei tule päätellä, etten surisi; kyyneleeni vain vuodatettiin jo ennen varsinaista tilaisuutta. Pidin myös muistotilaisuudessa pienen puheen, jota kehuttiin hyväksi.
Elin ja tarvike
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti