lauantai 27. syyskuuta 2008

27.9.2008

Taas erinomaisen mielikuvituksellinen otsikko. Ja vitut on. Elämä on pastaa. Koeviikko meni absurdin surkeasti. Musiikista kutonen, historiasta seiskat(2 kurssia), mantsasta surkea. Kurssit menivät kuitenkin läpi. Se on aina plussaa. Miksi minä kirjoitan blogia? kenties, etteivät ihmiset elättelisi liikoja kuolevaisuudestani. Tai ehkä en osaa vain lopettaa.

Isostoiminta alkoi tänään. Ensi kertaa olin iloinen hyvin pitkään aikaan. Ehkä elämä ei olekaan puhdasta kuonaa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

17.9.

Argh. Luin seitsemän ja yhdeksän välillä Ruusun nimen, jolla oli mittaa noin 623 sivua. Sitten alle puolessatoista tunnissa kirjoitin reilut viisi sivua kahta esseetä. Se oli melkein itsemurhahaukuista. Huomenna maantiede ja sitten alkaa meikämiehen viikonloppu. Ihanaa.

Massakeskustelu mesessä, jos nyt neljää tyyppiä voi massaksi hyvällä tahdollakaan sanoa. Pitäis saada lisää ihmisiä messiin ihan asiallisesti. Odotetaan vain uhreja tulilinjalle. Näin se käy, kun on nuori ja friikki.

maanantai 15. syyskuuta 2008

15.9.

Koeviikko. Se on jotain niin anuksesta ja loistavaa, ettei voi ymmärtää. Ei jaksaisi lukea kokeisiin, mutta on pakko. Koulu loppuu kymmeneltä, joten loistavaa on. Tämä on niin kaksiteräinen asia, että sen on varmaankin ruotsalainen kaksoisagentti; enemmän haittaa kuin hyötyä.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

10.9.2008

Opiskelu ei onnaa. Olin nuorisovaltuuston edustustehtävässä koko päivän ja missasin neljän aineen oppitunnit. Ei näin. Huomenna musiikin koe. Ei kovin mielellään. Osaan soittaa bassoa jo vähän. Basismi verissä. Jei! Ei mulla oikeesti mitään asiaa ollutkaan.

tiistai 9. syyskuuta 2008

9.9.2008

Edistyn uuden romaani-ideani kanssa esilukija tiimini perusteltua vanha ajatus suohon. Nyt se sijoittuu tähän maailmaan ja muutamien vuosien päähän tulevaan. Se saattaa toimia, koska historian opettajani on luvannut auttaa esilukijatiimini ohella auttaa tekstin realismin kanssa. Hyvä juttu.

Menen Kajaanimiittiin, kun vain saan tietooni milloin se on.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

18:50

Taas yksi päivä täynnä pelkkää ajantappoa. Eikö elämässä ole mitään älyllistä? Huomenna tapan huumoriani lisää. Liikaa lukuaineita koko vuoden. Kenties ensi jakson psykologia voisi piristää minua. Eikö minulla ole mitään oikeaa asiaa?

Poks?


Whee! Voitin huutonetissä huudon wieniläistyylisestä kävelykepistä.

lauantai 6. syyskuuta 2008

19:37

Tänään olivat isäni isoäidin hautajaiset. Oikeastaan sen suremisen keskellä oli hyvääkin; se oli ensimmäinen kerta yli seitsemään vuoteen, kun suku kokoontui noin suurella joukolla yhteen. Sain luotua kontakteja pikkuserkkuihini ja keskustelun siivet saivat lentää isäni serkkujen(ja muiden sukulaisten) kanssa.

Tästä ei tule päätellä, etten surisi; kyyneleeni vain vuodatettiin jo ennen varsinaista tilaisuutta. Pidin myös muistotilaisuudessa pienen puheen, jota kehuttiin hyväksi.

Orjapäivä

Orjapäivä, siis toisin sanoen me kakkoset järjestimme kaikkea kivaa ykkösille(alias orjille). Tämä kuulostaa varmasti pahemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Orjamarkkinat(myytiin päiväksi jonkun kakkosen palvelukseen ajatukseen suostuneet ykköset, tuotto kakkosten kassaan), hauskoja pelejä(esim. jo legendaariseksi muodostunut kalvopeli), matka yläasteelle jonoksi niitattuna, musta lista(ykkösnöyryytettävät) sai tietenkin enemmän kaikkea kivaa kuin muut. Vala, jossa kakkosille vannotaan olevansa kilttejä. Sitten kierrellään kylän liikkeissä kyselemässä kaikkea hivenen epäilyttävää(kama-sutraa kirjakaupasta, seksileluja ärrältä tms.) Ja 'paska', jota ykkösille pakkosyötettiin, kuuluu perinteeseen. Se sisälsi ketsuppia, sinappia, viinietikkaa ja paljon muita ainesosia.

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

20:05

Enkelini pelasti romaanini. Nyt sain myös Pellinoren, Kayn sekä Lionelin tietoihini. Jotain hyvääkin tapahtuu.

Romaanini neljäs luku tulee olemaan eeppistä tavaraa nyt, kun saan sen kunnolla alkuun noiden ritarinimikkeiden avulla. Elämä ei olekaan täyttä paskaa.

3.9.2008

Tämä on pateettista. Mielikuvituksenpuutteeni on aivan rajaton. En ilmeisesti pysty otsikoimaan tekstejäni päivämäärää tasokkaammin. Säälittävyys jatkuu vain iakaikkisuuksien läpi maailmankaikkeudesta toiseen. En muista kunnolla edes pyöreän pöydän ritaresita Arthurin ohella kuin Bediveren, Lancelotin, Gawainin, Galahadin ja Borsin. Miksi muistini pettää aina kriittisellä hetkellä? Aina, kun tarvitsen jotain kehittäviä ajatuksia, niitä ei tule.Jos yrität keksiä jotain, ei tule onnistumaan. Inspiraatio tulee aina hyvion epäsopivalla hetkellä, joten pidä aina kynä ja paperia lähistöllä. Ainakin, jos uskot kirjoittavasi niiden ideoiden pohjalta jotain laajempaa(kuten vaikkapa romaanin).

Olen päätynyt filosofisen pohdintani lopputuloksen kautta lopputulokseen, että maailmaa ei ole olemassa. Psykologinen pohdintani puolestaan johti minut lopputulokseen, että tämä pohdiskeluni ei ole tavanomaista paskaa, vaan se voidaan jopa perustella pätevästi. En oikeastaan voi vielä todistaa, ettei maailmaa ole olemassa, tosin pystyn epäilemään sen olemassaoloa. 'Cogito, ergo sum.' -periaatteen pohjalta voimme todeta, että ihmiset ja eläimet ajattelevat, joten oletukseni perustuu siihen, että vain ihmiset ja eläimet ovat olemassa. Muut luontokappaleet ja lopulta maailma, aurinkokunta, galaksi ja koko universumi eivät ajattele, joten niiden olemassaoloa on täysi syy epäillä. Vaikken voisi koskaan todistaa, ettei maailmaa ole, en usko kenenkään pystyvän täysin vakuuttamaan minua siitä, että se olisi absoluuttisesti olemassa. Teoriani mukaan me olemme vain kieroutuneita henkiä, jotka leijailevat kaaottisessa tyhjyydessä kuvitellen tämänä kaiken. Tämä voisi olla mahdollista, en usko sitä voitavan kiistettävän, mutta todennäköisyyskertoimet ovat teoriaani vastaan.