A year has passed

Yea, it's been a full year since my last blog update. No excuses, just statement of my laziness. But now again, I thought I will need to start this over.

As some of you may know, I am in good progress with my novel's fourth editing round which is supposed to provide me the final version of the text before approaching publishers.

Last autumn was especially interesting in terms of international conlicts. Middle East is boiling, so to speak, as well as all the arab nations. Syria, Egypt, Libya and most importantly Iran. The atmosphere is really tense out there. Iran gave last warning to the US navy to pull their forces out of the Bay of Persia or they will blockade the strait of Hormuz(through which flows 30% of world's oil). Since Russia and China have stated to be on Iran's side in the possible war, NATO's actions may even lead, in the worst case scenario, to World War III. I am intrigued by the situation and will stay tune.

Rock on folks,
Antti

Mitäs sitten tällä kertaa?

Jaa-ah, meinaa mennä myöhäksi, että mitään ehtii tämän päivän nimiin naputella enää yhtään mitään. Elämä on jännää. Sain kokouskutsun ja oheismateriaalia kirkkovaltuuston ensimmäiseen kokoukseen. Oheismateriaalina talousarvio. Huomenissa on työkkärissä haastattelu, joten eipä tässä enempiä tällä erää. Painun punkkaan.

Öitä.

Antti Nevalainen

Mitäs tänään syötäisiin?

Kas hei taas. Tästähän päivittäisestä blogikirjoittamisesta alkaakin muotoutua tapa. Laitoin sinänsä tympeästä mainoksesta napatun linjan otsikoksi, koska en juuri nyt jaksanut nähdä vaivaa. Lisäksi valitsin sen, koska tänään siskon ja äidin kanssa teimme kotitekoista pitsaa. Tällä hetkellä se on uunissa ja kohta syödään. Kokkaaminen on hauskaa, eipä siitä muuta.

Tänään olen kuluttanut aikaa koiran ulkoiluttamisen ja lumenluonnin ohessa testaamalla Forsaken Worldin Suljetun Betan kolmosvaiheessa olevaa systeemiä. Forsaken World on siis mörppi eli MMORPG(Massive Multiplayer Online RolePlaying Game). Jos tarvitsette lisää selvennystä, katsokaa googlaamalla tai kysykää. Kumpikaan niistä ei vaadi paljoakaan aikaa eikä vaivaa eikä edes satu paljoa. Mitä siis olen käytännössä tehnyt? En aio selittää jatkossa käyttämiäni termejä tässä tekstissä, joten kysykää joltakulta mörppäämistä harrastaneelta.

Olen tutkinut kolmen viidestä pelattavasta rodusta aloitusalueet glitchien varalta. Niitä esiintyy edelleenkin paljon, muttei niin paljon kuin oletin. Bugien korjailu on kuitenkin vielä suljetussa betassa, eikä edes sen viimeisessä vaiheessa menossa. Selvitin päätapahtumapaikassa, Freedom Harborissa koneeni lagimisen määrää, mikä oli onnekseni hyvin pieni. Tämän tiedon turvin uskalsin testata myös Bardi-luokkaa. Ja itsekin yllätyin kuinka mukava se on pelata. Tällä hetkellä suosikkejani ovat bardi ja soturi. Testaus jatkuu ja pitsa kutsuu.

Kuittaan.

-Antti Nevalainen-

Uusi päivä, uudet fiilikset

Hei taas,

Kuten muistatte eiliseltä, olin aika helvetin masentunut. No, nyt fiilis on täysin päinvastainen. Toki minua edelleen vituttavat kaikki eilen mainitsemani asiat, joskin tällä ukkospilvellä näyttäisi olevan kirkas hopeareunus.

Mikä on niin upeaa, että se saa minut kirjoittamaan blogitekstin kahtena päivänä peräkkäin? Aika historiallista, eikö vain. Ensinnäkin sain työpaikan Nivan alakoululta. Aloitan työt ensi viikon alkupuolella. Tutustuin tänään myöskin upeaan nuoreen naiseen. Ainakin sain uuden hienon ystävän. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kenties... Turha sitä nyt on vielä tässä vaiheessa pohtia, kun olemme tunteneet vasta päivän.

Joka tapauksessa, tänään maailma näyttää muitakin osia itsestään kuin keskisormen ja perseen.

Nauttikaa päivän kauneudesta!
-Antti Nevalainen-

Elämä on helvettiä

Jo vain.

Osaa olla turhauttavaa tämä paska, jota joskus myös elämäksi on kuultu kutsuttavan. Miksi olen turhautunut, vaikka pintapuolin asiani näyttävät olevan hyvin? Olen kirkkovaltuuston jäsen, sain vapautuksen asevelvollisuudesta rauhan aikana ja näin ollen ehdin valmistautua hyvin yliopistohakua varten. Mikä tässä sitten on päin persettä?

Okei, kirkkovaltuuston suhteen ei ole mitään ongelmaa... ainakaan vielä. WTG minä! Luultavasti komplikaatioita alkaa tulla vastaan heti ensimmäisestä kokouksesta alkaen.

Vapautus rauhanajan asepalveluksesta taas... hitto että halusin reserviupseerikouluun. Fysiikka ei kestä niin ei kestä. Häiriö tasapainoaistissa, koordinaatiokyvyssä ja tarkkaavaisuudessa olivat ilmeisesti riittävän kovia syitä C-mieheksi siirtämiseksi. Eli takaisin inttiin ei mennä ilman sotatilaa. Harmittaako? Kyllä. Aionko märehtiä sitä loppuikäni? En. Alan olla sinut tilanteen suhteen. Siviili olen ja siviilinä pysyn.

Yliopistohakuunkin ehtisi valmistautua hyvin, muttah... Ensin uusin kolme ainetta täydentävässä ylioppilaskirjoituksessa. Lakkihan siis läjähti tuossa joulun alla(kiitos kaikille miuta muistaneille), mutta kolmen aineen arvosanat haluan kopauttaa ylöspäin. Ruotsi ei vaan oikein motivoi juuri nyt. Pitää se silti yrittää läpi saada.

Mitä vielä? Minulla ei ole tyttöystävää. Mitä helvettiä se äijä tuollaista vinee? Fakta minun persoonallisuudestani on se, että kaipaan läheisyyttä. Se, että tunnen oloni rakastetuksi ja saan rakastaa moninkertaistaa henkiset voimavarani. Nyt vain yksinkertaisesti tuntuu hyvin väsyneeltä. En kuitenkaan aio ruveta seurustelemaan merkityksetöntä suhdetta, vaan odotan kärsivällisesti oikeaa hetkeä ja ihmistä.

Toivottavasti muilla menee paremmin,
Antti Nevalainen

Se siitä englannista

Elämäni on vähän sekaisin juuri nyt. Niin sekaisin, ettei asiaa voi ilmaista englanniksi, ei ainakaan vajavaisilla taidoillani. Romaanini etenee hyvää vauhtia. Pelaan PWI:tä ja sekin sujuu mainiosti.

Mutta sitten elämän sekavuuteen... Lukio on kohta ohi ja töihin pitäisi ryhtyä. Työpaikkahan minulla on jo Kiuruveden kirjastolla ja työt voin aloittaa heti, kun saan lukion lopetettua. Viisi kurssia jäljellä, koeviikon jälkeen enää kaksi. Tämä syksy on ollut yhtä sotkua.

Ja sitten toinen dilemma. Seurustelen aivan ihanan ihmisen kanssa, mutta hän asuu toisella mantereella. Ja sitten huomasimme, minä ja entinen tyttöystäväni, että rakastamme toisiamme edelleen. Ja siitä vasta kaikki vaikeudet ja monimutkaisuudet alkavatkin. Toivon, että asiat järjestyvät.

-Antti-

Shit happens, all the time, right?

I don't know much, It was proven to be true today. A lad who I thought to be one of my best friend sent me a message that he doesn't want me to his life anymore. Well, I wasn't surprised, really. He looked bothered always when we spent time together but still... Things like this always hurt you, no matter who you are or what the situation is. I think I'll be fine. Maybe only because of the fact I saw this coming.

I'll be probably writing a short story today(or at least starting it). I might write it in Finnish this time(and maybe translate it afterwards and publish it also on this blog). It is to be about about my novel's main character Knox Gargol. Well I just want to make him to be me. And that is happening only by getting to know him properly(it means by writing a lot of him). I don't really know how the storyline will go but I'll try to make it a good one.

Rock on folks,
Antti